Katsoitko keväällä Suomen Masterchef -ohjelmaa? Olisi kannattanut, ainakin se jakso, jossa esiintyi tanskalaisessa huippuravintola Nomassa tuotekehitystä luotsaava kokki Toni Toivanen. Ai miksi?
Toni kertoi ohjelmassa siitä, miten Nomassa kehitetään tuotteita. Reseptejä ei suunnitella kirjaamalla ylös ainesosia ja valmistustapoja. No miten sitten?
Nomassa menun kehittäminen perustuu visioon (tietenkin) ja sen mukaisiin makukomponentteihin. Kukin makukomponentti on vastuussa yhden maun tuottamisesta. Toni kertoo, että testikeittiössä tällaisia makukomponentteja on satoja, jopa tuhansia. Ne ovat kuin legopalikoita, joita yhdistelemällä saadaan aikaan mitä erilaisimpia taloja, eli annoksia. Ja kun osaa rakentaa yhden talon, saa näistä legopalikoista aikaan myös naapuritalon ja kohta sopusointuisen kadun – eli vision mukaisen menun.
Komponenteilla luot vision todeksi
Miten tämä sitten liittyy organisaation kehittämiseen? Aika ajoin törmää tilanteeseen, jossa organisaation kehittämiseksi lähdetään kuvaamaan olemassa olevaa tai tavoitetilan reseptiä. Se voi olla joko työohjetasoinen prosessikuvaus, joka kertoo tarkalleen, miten tehtävä suoritetaan. Tai se voi olla tietomalli, jossa attribuuttitasolla kerrotaan yksittäiset tiedot, joita siirrellään tai tallennetaan. Tai se voi olla yhden tietojärjestelmän sovellusarkkitehtuuri kaikkine kolmikirjaimisine lyhenteineen. Joka tapauksessa ollaan toteutustasolla, yksityiskohdissa. Tämä taso tarvitaan kyllä myös ravintolassa, muuten kokki ei tiedä miten annos saadaan aikaan. Mutta vaarana on, että johtajan ja kehittäjän näkökulmasta punainen lanka katoaa yksityiskohtien viidakkoon.
Entä jos organisaatiota kehitettäisiinkin visiosta johdettujen makukomponenttien avulla, kuten Nomassa tehdään? Noita makukomponentteja voi kehittää käyttämällä perinteisiä kokonaisarkkitehtuurin menetelmiä ja työkaluja, kunhan suunnitelmat tehdään reseptiikkaa ylemmällä abstraktiotasolla. Linjauksina, jotka koskevat koko organisaatiota – sen koko toimintaa, kaikkia tietoja ja tietojärjestelmiä (granulariteetti).
Satu Pajuniemi
